Jauhoperunamuusipussi (Pirkka & Mummon)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Perunasose

No heippahei taas rakkaat lukijat ja te muut myös! Nyt on luvassa kauhean toiveruuhkan (2 kpl) saanut toivearvostelu, eli jauhoperunamuusi, eli pussimuusi, eli muusipussi,
Testissä on tällä kertaa tavallisesta poiketen kaksi eri merkkiä, jotta saadaan vähän jännitystä elämään. Punaisessa nurkkauksessa, ruutukuosissa, jokaisen lapsukaisen oma lemppari pullalimuviikkorahaautomaatti, tämä hempeä ikämuusi, Mummon potatismospulver!
Keltaisissa halpahallipöksyissä sinisessä nurkkauksessa, niksinikkari, Pirkka!

Eroa näiden mediaseksikkäiden pakkausten sisällössä ei juurikaan ole. Mummon muusissa on vähemmän proteiinia kuin Pirkan muusissa, mutta muuten aikalailla samaa tärkkelystahnaa molemmat tulevat olemaan valmiissa olomuodossaan.
Molempien muusien valmistukseen käytettiin 1 dl vettä ja 1 dl maitoa. Itse taikamuusipulveria oli 0,5 desilitraketta.

Pakkauksien kyljessä lukee että Pirkan muusissa menee valmistaa 5 minuuttia, mutta muusi oli (mukamas) syömäkunnossa parissa minuutissa, ja Mummon muusi suunnilleen minuutissa, vaikka pakkaus sanoi 2 minuuttia, tosin levy oli jo valmiiksi lämmennyt Mummon muusia valmistaessa.

Pirkka

Mummon

Valmistaminen oli tosiaan nopeampi prosessi kuin oletin, ja se toi myös skeptisyyttäni lisää esille näiden vatsantäyttöpommien mausta ja koostumuksesta. Kun koetin ennen maistamista sormella molempien muusien koostumusta pelkästään näppituntumalla, niin Pirkka muistutti lähinnä muovailuvahaa, sillä sormella painaessa, sormi upposi syvälle muusiin ja loi tasaisen lommon muusin pintaan, mutta sormeen ei jäänyt tahraakaan muusista. Ainakin Pirkka-muusin voi tipauttaa matolle, eikä tarvitse pelätä sotkua. Mummon muusi taasen näytti silmään vähän enemmän siltä äiteen tekemältä perunamokolta, ja tökätessä tarttui sormeenkin hieman muusia. (Täytyykin patentoida tuo sormitesti perunamuusien osalta).

Ja sitten maistamaan! Pirkka-muusi toi lähinnä koostumukseltaan mieleen edelleen sen muovailuvahan, ja jonkunasteisen selluloosan sekoituksen. En tiedä muuseista paljoa, mutta veikkaan ettei tuo ole se päämäärä mihin tähdätään muusien kanssa. Maku Pirkka-muusissa oli aika, noh...perunamainen. Jauhoperunamuusipussi-expertin ollessa läsnä, sain vinkin että lisätään sekoitusvaiheessa margariinia/voita muusin sekaan. Auttoihan se vähän makua, mutta silloinkin lähinnä vain tuntui että söisi hassuntuntuista laimeaa margariinia. Ei tätä gourmeta ole kyllä tarkoitettu sellaisenaan nautittavaksi. Ei se kyllä pahaakaan ollut.
Mummon muusi taasen tuotti pettymyksen, vaikka oli SormiTesti™:ssä niin menestynyt. Maku muistutti margariinista huolimatta jotain raa'an perunan ja itujen sekoitukselta, ja itse muusi tarttui vähemmän, mutta ilkeämmällä tavalla pitkin suun seinämiä. Mummo, you dissapoint me.

Halusin vielä lopuksi vertailla itse jauhojen väriä ja koostumusta. Alla kuva havainnollistamaan selitystäni.

Pirkka - Mummon

Pirkka-muusin jauho oli hieman hienompijakoista, ja selvästi vaaleampaa, kun taas Mummon muusi oli karheampaa ja huomattavasti värikylläisempää. Tuo Pirkka-muusijauhon hienous selittää varmaankin sen muovailuvaha-efektin. Siitä muuten hyvä vinkki halpaan, mutta ruman väriseen muovailuvahaan kaikille askartelijoille.

Suosittelen tätä "ruokaa" kaikille niille, jotka ovat jumiutuneet ajalle jolloin oli sota, tai maksettiin sotakorvauksia,  ja muuta ruokaa ei ollut kuin tämä maaperän oma mötkäle, peruna. Jos taas olet jollain tapaa viisas, niin suosittelen vaikka mielummin mitä vaan muuta. Oikeesti. _Mitä vaan_.

EDIT// Tätä tuotetta on muuten lähes mahdoton löytää kaupasta. Sitä on varmasti siellä, mutta naamioituneena kyllä. Vietin varmaan 45 minuuttia samoillen pitkin Citymarketin hyllyvälejä. Sitten luovuin ylpeydestäni ja kysyin. Auttoi.

Loppukaneetti

Pirkka:
- Muovailuvahamainen koostumus
- Valmistusaika valehtelee
- Tarttuu suuhun
+ Ei koostumuksen puolesta sotke
+ Enemmän proteiinia kuin Mummolla
+Omaa edes jotenkin siedettävän maun 

Maku: 2/5
Koostumus: 0/5
Hintalaatusuhde: ?/5 (en muistanut katsoa innoissani hintaa kaupassa)

Mummon:
- Koostumus syödessä
-  Maku kuin 3 viikkoa seisseestä kasvislaatikosta, jossa kasvaa ituja.
- Valmistusaika valehtelee
- Tarttuu vielä enemmän suuhun
- Proteiinia vähemmän
- En ymmärrä Mummon ilmettä pakkauksessa ( http://www.mummon.fi/datafiles/tuotekuvat/60/org_6046.jpg )
+ Näyttää hyvältä

Maku: 0/5
Koostumus: 1/5 (1 piste visuaalisesta hyvyydestä)
Hintalaatusuhde: ?/5 (sama kuin Pirkassa)
 

Rikun äitin hedelmäsalaatti

Muutama päivä sitten keskustelin irkissä tovereideni kanssa puurosta, josta inspiroituneena Riku innostui jakamaan lapsuuden traumojaan koskien äitin aamupuuroa, joka oli tehty veteen ja muutenkin ihan pahaa. Hän kertoi myös äitin jälkiruuasta; hedelmäsalaatista kylmillä makarooneilla.

:D

Mielenkiintoni heräsi ja pyysin saada kyseisen jälkiruuan reseptin.

.. :D

Raaka-aineet

Palasina

kinkku

suolakurkku

omena

makarooni

Kastike

kermaviili

sinappi

sitruunamehu

suola

sokeri

valkopippuri

Hedelmäsalaatti? Jälkiruoka? Hedelmäsalaatti? Selvä. 

Offtopic: joku fiksu joskus sanoi, että kokki saa aina juoda viiniä. No viiniä ei ollut, niin otin kaljan.

Kokin kalja

Omena, suolakurkku ja kinkku paloiteltuna. Makaroonit taustalla

Kastikkeen valmistus

Okei, vaikka raaka-aineetkin olivat melko mielenkiintoiset, tässä vaiheessa aloin kyseenalaistamaan omia arvioitani niiden määristä. Teen usein kermaviilikastiketta kalan kanssa, ja purkilliseen kermaviiliä noin teelusikallinen sitruunamehua on ihan passeli mitta.

Mausteet: sokeri, suola ja valkopippuri

Makaroonit

Makaroonien paloitteluun kyllästyin aika nopeasti ja laitoin loput sekaan kokonaisina.

Hedelmäsalaatin jäähdytys (huomaa porkkanafarmi)

Odotellessani puoliksi kauhusta kankeana (ja vielä puoliksi innostuneena) hedelmäsalaatin jäähtymistä kävin tupakalla, join kaljan loppuun, nautin kupin kahvia, söin pääruuan ja keksin mahdollisimman paljon tekemistä ennen jälkiruuan maistamista. Hyvien tapojen mukaan kaikki, mitä itse ottaa lautaselle, on syötävä. Harmikseni asun yksin, enkä tunne naapureita, joten minun oli pakko pelata varman päälle ja käyttää esilleasettelussa pienintä kaapista löytämääni kippoa, täyttäen sitä mahdollisimman vähän.

.. ei helvetti :D

Valmis hedelmäsalaatti kylmillä makarooneilla

Hedelmäsalaatti tuoksui lähinnä suolaiselta sitruunalta ja kermaviililtä. Tuijotellessani annostani mietin strategiaani päästä eroon tuosta oletettavasti elämäni kamalimmasta makujen farssista. Olen vahvasti samaa mieltä "kerran se vain kirpaisee" -ideologian kanssa ja aloin katua, että valitsin asetteluun pikkulusikan. Päätin kuitenkin rohkeasti ensin maistaa tuotostani kaikessa rauhassa, jonka jälkeen tekisin lopullisen päätöksen etenemistaktiikasta. 

Ensimmäisessä lusikallisessa maistui valkopippuri, sinappi ja sitruuna. Eikä oikeastaan mikään muu. Yritin valita lusikalliseen jokaista raaka-ainetta, mutta ilmeisesti vaivannäköni oli turhaa. En tiedä olinko jopa vahingossa pelastanut itseni läträämällä kastikkeeseen liikaa sitruunamehua ja sinappia. Tästä rohkaistuneena päätin kaaputtaa seuraavaan lusikalliseen mahdollisimman vähän kastiketta, että pääsisin maistelemaan todellisen hedelmäsalaatin saloja. 

Ehdottoman väärä valinta. Ei jestas, miten joku voi kuvitella suolakurkun, omenan ja kinkun sopivan millään tajunnan tasolla samalle lautaselle. Jos katkaravut tuntuvat ikäviltä suussa, tämä hedelmäsalaatti tuntuu sata kertaa pahemmalta. Liikaa erilaisia koostumuksia ja erilaisia (ja aivan liian vahvoja) makuja. Hyi helkkari. Yök yök yök. Kastikkeen kanssa jälkiruoka maistui valkopippurille ja ilman kastiketta kaikelle muulle kamalalle moskalle, mitä resepti piti sisällään. Strategia päätetty; äkkiä sotku alas, litra juotavaa päälle ja hermosauhuille.

Epilogi

Ensinnäkin, vaikka yritin taktikoida hedelmäsalaatin syömisen mahdollisimman kivuttomaksi, suunnitelmani epäonnistui. Jos joku hullu ja/tai masokisti jostain syystä haluaa kiduttaa itseään (tai muita) tällä karmaisevalla jälkiruualla, voin antaa muutaman vinkin:

1. Valitse isompi lusikka. Pienellä lusikalla kuvan säälittävää tirppua sai kauhoa ainakin viisi kertaa.

2. Pilko ne saakelin makaroonit. Et halua joutua pureskelemaan yhtään ylimääräistä makaroonia tämä saatanallinen soosi suussasi. 

3. Varaudu ämpärillä, vadilla tai syö jo valmiiksi saniteettitiloissa. Yökkäysrefleksi on taattu joka puraisulla ja vatsani kramppaa vieläkin, vaikka syömisestä on jo lähemmäs puoli tuntia.

4. Vähemmän valkopippuria ja sitruunaa. Jos haluat lievittää makujen ja koostumusten riitelyä, laita vaikka triplamäärä sitä hemmetin sinappia.

Toiseksi, lupaan tästedes olla nauramatta muiden traumoille. Aluksi resepti kuulosti sairaan hauskalta, jaa jälkiruokahedelmäsalaatti kylmällä makaroonilla, nyt kaduttaa. Pilkka osui omaan nilkkaan. Sympatiani Rikulle ja antipatiat äidille. Aivan kamalaa paskaa. En voi korostaa tätä tarpeeksi. Hyi helkkari.

Maku -∞/5

Koostumus 0/5

Paha mieli 5/5

Loput

Jos joku haluaa valmista hedelmäsalaattia, voin lähettää postissa. Tuskin pilaantumisriski ainakaan makua pahentaa. Hyi helvetti kertaa satamiljoonaa.

Pro Feel -proteiinirahka

http://www.valio.fi/tuotteet/rahkat-ja-muut-valipalat/valio-profeel-proteiinirahka-mansikka-laktoositon-1/

Tänään kasvatellaan lihaksia! Sillä tässä arvostelussa on luvassa Valio Pro Feel -proteiinirahka, jossa on pakkauksen mukaan hurjat 2,2g heraproteiinia per 100g, siitä 11 grammasta mitä 100 grammasta tätä möhnää saa irti.

Purkki avautui, mutta reunoille jäi ilkeitä folionpaloja, joihin joku varomaton voi viiltää kielensä, tai lusikkaan voi tulla naarmuja. Tästä tulee kyllä miinusta loppukaneetissa. Lisäksi näytti siltä, että purkista oli joku Valion nälkäpalkalla urakoiva rahkavastaava epätoivossaan maistanut pari lusikallista. Rahkan päällä lillui myös jotain epämääräistä vesimäistä nestettä. Ygh. Tästäkö maksoin melkein 2 euroa. 

Ah ja nam.

Erään Joonas -nimisen lukijan toiveesta Facebook-sivuillamme testasin tämän Valion Pro Feel -proteiinirahkan, ja pakko sanoa että ei kyllä jäänyt paha maku suuhun.
Olisi varmaan jäänyt, jos tuossa rahkassa olisi sitä makua nimeksikään ollut. Purkin kyljessä lukee mansikka, mikä implikoi sitä, että tuon raikkaan epähedelmän makua tästä pitäisi löytää ja rahkassa on sisällön mukaan 3% aitoa mansikkaa (mutta aromeina vaniljaa ja vanilliinia, duh?), mutta silti tuntui kuin olisi syönyt limamuotoon jalostettuja vehnäjauhoja. Koostumus tosiaan oli jauhoinen, ja tarttui jokapuolelle suuhun kiinni, jolloin meni aikansa että tätä töhnää sai kurkusta edes koostumuksen puolesta alas.
Itseäni en kehuisi miksikään hurjaksi liikuntahirmuksi, jolle lihakset ovat elämä, mutta jos olisivat, niin en kyllä tällä koettaisi sitä Arska-kroppaa saada aikaiseksi. Luultavasti vaipuisin masennukseen, ja alkaisin lihoamaan, tai tukehtuisin tähän jauhoiseen alkulimaan. Tykkään graafisen alan ihmisenä itse purkin ulkoasusta, ja veikkaan että tykkäisin itse purkin mausta enemmän.

En suosittele tätä kenellekkään, paitsi niille, joille jauhojen syönti on intohimo, ja jotka eivät kehtaa syödä niitä julkisella paikalla. Siltikin voisin sosiaalisen hylkäämisen ja syrjäytymisenkin pelossa suositella hinnan puolesta ottamaan ne normijauhot. Oikeesti.

Loppukaneetti:
 + hieno purkin ulkoasu
- "maku"
- jauhoinen koostumus
- lilluva neste
- osa rahkasta valmiiksi syöty
- lihakset eivät kasvaneet
- ei maistu mansikka  

Maku 0/5
Koostumus/ulkonäkö 0/5
Hintalaatusuhde 0/5

Kiitos vaan Joonas toiveesta.

Martelö

Pahaa mieltä
Törmäsin tänään uuteen kapitalistien aivopieruun, Angry Birds -johonkin. Pakkauksessa lukee berry shake ja siinä on korkki; kyseessä on varmaan siis joku juokseva marjavalmiste. Toisena vaihtoehtona olisi ollut fruity shake, mutta etiketissä mainostettiin sen sisältävän mangoa. Öö haloo ei suomalaiset syö mangoja.

Nimeä pohtiessani tulin loppupäätelmään, että sen on oltava muunnos termistä milkshake, joka tarkoittaa maitopohjaista pirtelöä. Looginen selitys nimimuunnokselle olisi, että maidon sijaan pirtelön pääraaka-aine olisi marja. Tuoteseloste kuitenkin paljasti, että pirtelössä on enemmän maitoa, kuin marjoja. Hohhoijaa. Onko Rovio oikeesti tehnyt tän mutiaisille, vai minkä takia kuluttajaa pitää kiusata siansaksalla (ja mangolla) (miinus 1 piste).

Odotukset kasvavat
Vaikka pakkauksen sisältö selvisi, vaatimustasoni ei ollut tullut vielä tyydytetyksi. Angry Birds on pelisovellus, ei elintarvikevalmistaja. Normaalisti pakkausmateriaaleissakin kuvataan lähinnä raaka-aineita, ei nokallisia palloja. Tarkemmalla syynäyksellä löysin purkin takaa pari vakuuttavampaa logoa ja odotukseni nousivat hieman. Juuri sen verran, että raaskin kokeellisen tieteen nimissä maksaa 2 rahaa brändillä ratsastaville sioille.

Itse asiaan
Avasin korkin ja tarkastelin sisältöä. Litku oli vaaleanpunaista ja tuoksui eltaantuneelle mansikkaesanssille. Keräsin rohkeuteni ja maistoin martelöä. Kuka muistaa miltä maistui lapsille määrättävä nestemäinen flunssalääke, jota sai coolisti laittaa suuhunsa injektioruiskua muistuttavalla lääkeannostelijalla? No, niille jotka sitä makua kaipailevat, nyt nautinnon saa takaisin omasta lähikaupasta laimennetun mansikkajugurtin sivuvivahteella höystettynä.

0,33 litran pänikästä jäi 0,30 litraa juomatta. Pakkauksessa sanotaan, että tuote säilyy avattuna jääkaapissa 2 vuorokautta: luovutetaan nopeimmalle hakijalle.

Mitä vittuja?
Tässä vaiheessa herää kysymys, että kuka hemmetti näitä ostaa. Olen nähnyt jos jonkinlaisia Angry Birds -oheistuotteita (leluja, pelejä, tekstiilejä ja vaikka mitä) ja ei kutita mun persettä, mutta ei jestas, pysykää pliis pois elintarvikemarkkinoilta. Ketä kiinnostaa Angry Birds -kahvi? Tai limppari? Tai karkit? Voin sanoa, ettei kauheen hyvin mene kaupaksi ja tiedän mistä puhun. Enkä kyllä enää ihmettele.

Loppuyhteenveto
- Brändi
- Nimi
- Mango
- Maku
+ Olvi

Pakkaus 0/5
Maku 0/5
Hintalaatusuhde 0/5

Nuudelit

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuudeli

No heipähei taas! Nyt kun olen selvinnyt viikonlopun flunssamaratoonista (ja eilisestä banaanipainajaisesta), niin vihdoin pääsen käymään treeneissä rikkomassa itseni. Kuten kaikki tiedämme, ennen liikuntasuoritteita pitäisi tankata tarpeeksi energiaa, ettei väsy ja venäytä lonkkaa tai revi pelihousuja. Itse ajattelin että olisin tehnyt vähän naudan sisäfilettä ja kasviksia, joita olisin voinut syödä treenin jälkeen enemmän, mutta filemokoma oli tuudittautunut homepeiton syleilyyn. Ei siinä, eihän se pötkäle maksanut kuin 10 euroa. Ei tunnu missään.

Aurinkolaseja vaativa, naamaltani heijastava ketutus kasvoillani, avasin kaapin joka on täynnä jos minkälaista kuivamuonaa, hernekeittoa ja ananaspurkkia, mutta silmiini osuu laiskan, sekä köyhän jantterin ystävä; Nuudeli. Tarkemmin ottaen kananmakuinen nuudeli. Tämä ravintoarvoltaan rikas kuin etiopialainen lapsi, ja ulkonäöltään lähinnä kihomatoyhdyskuntaa muistuttava muona oli kuitenkin parempi kuin ei mitään. Kaivetaan siis kattila esille ja hellitään hella kuumaksi.

Kokkaustaidot koetuksella

Veden keittäminen sujuu meikäläiseltä kyllä edelleen kuin tanssi, ja kun kuuluu hieman porinaa ja pörinää kannen alta, eli toisinsanoen kun vesi kiehuu, niin tökätään nuo matoläpyskät sinne uiskentelemaan. Sitten tökitään vähän haarukalla ettei tässä prosessissa mene koko iltaa, ja kun nuudelssonit ovat löysiä ja näyttävät siltä etteivät enää rouskuisi hampaissa, niin kaivetaan maustepussit esille. Kyseessä on ilmeisesti jotain jauhettua kanaa, koska daa, täähän on kananmakuinen nuudeli? No jotain esanssia kuitenkin. Sitten lisätään se outo mauste tai mikälie, jonka tarkoitusta en ole ikinä selvittänyt...

Yum yum...

Tuo töhnäke ensinnäkin näyttää joltain siemennesteeltä, ja näissä on vielä jotain kanelia tai muuta ruskeaa töhnää seassa. Oi, miten tämä nostaakaan tulevan makunautinnon arvoa suuresti.
Kun olen saanut rutistettua tahnat nuudelien sekaan, ja kun kattila näyttää lähinnä vesikauhuiselta vaahtosuulta, niin voidaan hella pistää pois päältä ärräpäitä huudellen, kun vedet on pitkin hellaa, ja sormetkin ihan kosteat kaikesta höyrystä.

Nyt sitten sekoitellaan vielä hetki nuudeleita että kaikki mausteet ja yumyumjizzit ovat hyvin sekoittuneet, ja sitten kaadetaan koko roska siivilän läpi, ja itse nuudelit siivilästä lautaselle, näin.

Tämän mokoman blogin takia pitää tiskata, koska ei kehdannut käyttää kertakäyttölautasia. Enskerralla en kyllä pröystäile.

Nyt päästään siis itse syömisen pariin! Eihän näistä mokomista kikkaralieroista paljoa ole sanottavaa, sillä soijakastikekin loppui, eikä makua jäänyt juuri ollenkaan. Se kuuluisa kananmakukaan ei pahemmin maistu. Ainoastaan sen em. tahnan koostumuksen mietintä antaa pahan maun suuhun.
Nuudeleiden syöminen on aikalailla kuin mussuttaisi pitkulaisia ohuita matoja, jotka syövät vain jauhoja. Vatsa tulee täyteen, mutta ei tätä voisi makuelämykseksi sanoa. Nuudelit jäivät jopa vähän kuivahkoiksi, kun idioottina menin kaatamaan lähes kaiken nesteen kattilasta pois, enkä lautaselle vähääkään.
Kaikella rakkaudella tätä rakasta muonaa kohtaan, joka luultavasti pelasti minut opiskeluvuosinani nälkäkuolemalta, ei tämä oikeasti maistu edes tällaisessa pahimmassa nälänhädässä. Sanotte varmaan että tein nuudelit päin helvettiä, tai että nuudeleiden kanssa pitäisi olla jotain muuta. No minä sanon että vitut. Nuudelit on nuudeleita, ja niihin ei tuhlata mitään arvokkaita ja ravintorikkaita ruoka-aineita.

Loppukaneetti:
+ Nopeasti valmistuva jos ei sählää
+ Nälkä lähtee
- Vaatii kuumentamista (banaani ei vaatinut tätä, olisi pitänyt plussata)
- Muistuttaa kihomatoja
- Siemenneste
- Soijakastike loppui - Ko. nuudeleiden nimi on valheellista mainontaa.
Maku 1/5
Koostumus/ulkonäkö 1/5
Hintalaatusuhde 6/5 (Tämä arvio pätee vain, jos maailmanloppu on käsillä)

Banaani

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Banaani

Päästessäni töistä ja kävellessäni vatsa kovana kotiin, ei ensimmäiseksi tulisi mieleen vetää banaania poskeen, koska tulen istumaan posliiniastialla turhaan seuraavaan jouluun saakka. Mutta eihän tästä asunnon irvikuvasta mitään muutakaan löytynyt, joten saanen esitellä: Banaani.

Blogikollegani Tiinan ehdotuksesta, aion testata jopa KAKSI (2) näitä viidakon omia pirteän värisiä falloksia, jotka epähuomiossa olin ostanut. Kiitos vaan Tiina.

Ensimmäinen bansku avautui kahvapäästä, ja ihan kivasti avautuikin, kunnes päätti katketa ja jättää säälittävän nysän kuorensa suojaan, odottamaan kohtaloaan. Tämä vastoinkäyminen ei yhtään parantanut sen hetkistä vihaani tätä eksoottista porkkanaa kohtaan. Mussutin kuitenkin ravinnon parempiin suihin, ja pakko sanoa, että koostumus oli pöydällä hellan läheisyydessä kypsynyt juuri sopivan pehmeäksi, jolloin leukalihasten käyttöä ei joutunut liioittelemaan. Pisteet siitä. Muuten kyllä vitutti.

Jumalauta ei helvetti.

Päästiin siis toisen banaanin pariin, ja se avattiin sieltä...mikä onkaan...banaanin nännipäästä, joka osoittautui heti huonoksi ideaksi, sillä banaani turautti sisäiset tahmansa sormilleni, ja silmiäni kohtasti kamala näky...

...

Kuka nämä ällöttävät napanöyhtänysäkkeet on banaaneihin asentanut?! Niistä ei ole ihmiskunnalle muuta kuin haittaa ja harmia. Oksennus kurkussa näpersin sormillani tuon helvetillisen pökäleen pois banaanistani, otin haukun banaanista, ja päätin että samaa pehmeää mössöä se on, ja minulla meni maku banaaneihin.

Never again.

Jos joku tulee ulisemaan afrikan lapsista, niin heillähän näitä kuorikikkareita on palmut väärällään siellä, joten turha ruveta kaivamaan minusta mitään pehmeää ja välittävää puolta esiin tässä tilanteessa. Mutta mennääs arvioinnin pariin.

Loppukaneetti:
+ Pehmeys
+ Ei se paskallekkaan maistu
- Kakka kovettuu
- Avaussysteemi on edelleen beta-vaiheessa
- Se möhkäle siellä nännipäässä
- Tahmat sormissa 

Maku 3/5
Koostumus 4/5
Hintalaatusuhde -1/5
(Halpaa se on, mutta roskiinhan nämä tässä mielentilassa menee)

Pulla

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pulla
Tuoreiden leipomotuotteiden euforinen tuoksu leijaili sieraimiini jo ulko-ovella, kun pistäydyin aamulla täydentämässä savukevarastojani paikallisessa marketissa. Seurasin nasustani paistopisteelle ja valitsin kookkaimman pullan minkä löysin. Kyseessä oli Vaasan kotoinen korvapuusti, kilohinta 9,89 rahaa ja paino 118 grammaa.

Kritiikkiä
Olen itsekin joskus paistellut pullia kaupassa ja tästä oppineena minun pitäisi tietää, että huijaustahan ne ovat. Pullat heitetään suoraan pakastimesta (joskus ottimilla, toisinaan likaiset viiltosuojahanskat töppösissä, joskus paljain käsin) pellille ja uuniin juuri siksi aikaa, että ne saavat sopivasti väriä pintaan ja tuoksut valtaavat kaupan. Paistopistetuotteita myydään yllättäin eniten aamulla (joku nokkela kauppias ehkä paistelee niitä pitkin päivää). Aamupalan syömättä jättäminen ja naisellinen makeanhimoni veivät kuitenkin voiton järjen äänestä ja sorruin herätepullaan.

Nautiskelua
Kotiin päästyäni lämmitin mikrossa puoliksi juomani presidenttikupillisen ja istahdin sohvalle päivän aviisin, pullan ja kahvin kanssa. Hörppäsin kupista ja haukkasin palan korvapuustia. Sen jälkeen hörppäsin toisen kerran irrottaakseni kitalakeen liimautuneen suullisen pullaa. Pullan pohjassa oli raesokeria, jotka ovat nyt sohvan tyynyjen välissä. Kuivuudesta ja sotkusta huolimatta pulla maistui ihan keskinkertaiselta, no, korvapuustilta, jonka taikinaan on ehkä lorahtanut liikaa sokeria ja/tai rasvaa. Toistin haukkaa-hörppää-strategiaa noin 14 minuuttia raesokerien pomppiessa ympäriinsä. Nauttiessani korvapuustista päässäni vilisi mielikuvia likaisista paistopisteistä, sulaneista pullapakasteista ja useampaan kertaan käytetyistä lateksihanskoista. Viimeisen suupalan jälkeen lupasin itselleni, että en enää ikinä sorru paistopistepullaan.

Pohdintaa
Hintalaatusuhdetta pohtiessani tulin siihen tulokseen, että pullan todelliseen hintaan täytyy lisätä kahvikupillisen kustannukset; eihän pullan syömisestä olisi tullut mitään ilman sitä. Harkitsin pitkään, pudottaisinko myös makupisteitä, sillä pullan maku peittyi koko ajan kahviin, jolla yritin huuhdella sitä alas. Toisaalta laadukas mikrokahvi on ihan hyvää ja koska laskin jo kupillisen kustannukset loppuarvosanaan, miksen laskisi sen makuakin.

Loppuyhteenveto
+ Näyttää hyvältä
+ Tuoksuu hyvältä
- Saakelin kuiva
- Liian makea
- Tahmea
- Pomppivat sokerit
(+ Hyvä mikrokahvi)

Maku 3/5
Koostumus 1/5
Hintalaatusuhde 1/5