Muuta naposteltavaa OMNOMilta

Mikäli OMNOMin anti on sinuun uponnut, niin haluat varmaan tietää mitä muuta OMNOMin sivistyneet kulinaristit puuhaavat internetissä.

Tiina
so i've herd: http://tiina1.blogspot.com/ (Tiinan toinen blogi)

Jesperi
Harhakuva: http://jesperi.harhakuva.org/
Tumblr: http://jessehinkkuri.tumblr.com/ (enimmäkseen ottamiani valokuvia.)
Mikseri.net: http://www.mikseri.net/jesperi
Paskaaks tässä -sarjakuvablogi: http://paskaakstassa.sarjakuvablogit.com/
Twitter: http://twitter.com/TheJesperi

Jack Link's Beef Jerky kuivaliha

Tässä Beef Jerky -pussi saa ansionsa mukaan.

Howdy partner ja niin edelleen. Tällä kertaa päästään käsiksi erääseen ämeriikän "herkkuun", eli kuivalihaan, eli beef jerkyyn, eli haistakaa-vittu-eihän-tätä-voi-syödä -makupaloihin.

Kävin kaverille mennessäni kaupassa, ja ajattelin että voisin iltapalaksi ostamani leivän ja pähkinöiden lisäksi ostaa vähän jotain LIHAAAAA! ...krhm... ja huomasin Valintatalon hyllyssä kuivalihapussin, jollaista olen miettinyt ostavani jo pitkään, mutta en ole uskaltanut + nämä mokomat maksavat hunajaa sekä mansikoita. Kyllä, molempia.

Kun luulin aloittavani ihanan naposteluherkuttelun, totuus iski makunystyröihin, ja järkytys oli suuri...Ei todellakaan maistunut tuntemaltani makeanswiitiltä, eikä vieno tulisuuskaan pelastanut tilannetta. Kuivaliha maistui lähinnä siltä, kuin olisi pureskellut jotain etikassa vuosia lillunutta esinahkaa, johon on ripoteltu chiliä ja aspartaamia, ja jollain on ollut hyvänä ideana pussittaa ja markkinoida tätä paskaa.

Maistuis varmaan sullekin

Pahinta koko tilanteessa oli se, että jos halusi tämän kamaluuden kurkustaan alas, sitä joutui jauhamaan suussaan pidempään kuin hubbabubbaa, mikä on mielestäni melko huono yhtälö, ottaen huomioon että maku muistutti lähinnä vanhainkodin pesuun meneviä lakanoita. Tiedän ihmisiä joille haluaisin vaikka mitä pahaa, mutta en kuitenkaan ole niin julma että heille syöttäisin tätä kamaluutta.

Lopulta saatuani nielaistua tuon nyt jo limaisen köntin, joka tuntui koostumukseltaan niiltä jänteen/läskinpaloilta joita löytyy mm. pihveistä, en tuntenut oloani sellaiseksi, että olisin syönyt edes mitään, mutta jostain KUMMAN syystä jäi paskanmaku suuhun.

Oli kyllä niin pieni annos, ja en lisääkään halunnut mielelläni syödä, joten mennääs suoraan loppukaneettiin.

Loppukaneetti:
+ Luulin että oli hyvää
- Kaikki muu

Maku 0/5
Koostumus: Etikkaan säilötty esinahka (jokainen tehköön omat päätöksensä)
Hintalaatusuhde: -9000/5

Starbucks Doubleshot Espresso

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Espresso

Siis niinku moi.

Tänään pikatestattiin OMNOM-blogia varten Doubleshot Espresso tältä 'murican yhdeltä tunnetuimmalta kusetusfirmalta, Starbucksilta.

Aamulla väsytti, halusin kofeiinia, mutta ajattelin olla erilainen nuorukainen, enkä nappaa mukaan mitään sokerilitku-ES:ää tai EDiä. Ensin tipautettuani Starbucks Seattle Latten Siwan lattialle, saaden sen leviämään kassan edustalle, sain kassahihnalle tuotua tämän päivän testituotteen: Doubleshot Espresso - Premium coffee drink!

Itseäni jo alkuun pelotti, mitä tapahtuu. Autokoulun teoriatunneilla olin juonut jotain Mad Crocin lanseeraamaa maitokahvipaskaa, jota luulin heti "miedosti kahvin makuiseksi energiajuomaksi". Vitut. Ehkä kamalinta lehmästä ja kahvipavuista saatua paskaa ikinä. Yllättäen kiinnosti teoriatunnin aihekin enemmän, ja tyydyin natustelemaan Marianne-karkkeja.

Anyway, kyseisessä tölkissä lukee että "Shake well, serve cold" tai muuta vastaavaa kliseepaskaa että tämäkin tökötti maistuisi jollain tapaa ihanalta.
Ravistelin siinä tölkkiä aikani, kunnes jännetupintulehdus alkoi antaa merkkejä, jolloin lopetin, ja avaan tölkin...

Okei, ensinnäkin. Jonkun mielestä on varmaan heeeelvetin hauska pila sanoa että tämä litku pitää SEKOITTAA HYVIN, koska efekti oli lähes sama kuin formulakisojen palkinnonjaossa. Olin yltäpäältä ruskeassa töhnässä, joka jätti rumat läntit pyyhinnänkin jälkeen kaikkialle. VR voi laittaa OMNOMille palautetta jos penkkien verhoilut kärsivät.

Kun selvisin itseni siivoamisesta, niin päästään maun pariin. Maku muistutti lähinnä erästä minulle tuttua hajua, nimittäin sellaista vähän hyytelöitynyttä kahvipannun pohjalle unohtunutta kahvia joka siellä yksinään lilluskelee. (tiina varmaan ymmärtää kahvi-ihmisenä).
En siis kovinkaan nauttinut tästä, kun kaikenlisäksi tämä moska on kylmää.

Vetäisin kuitenkin tuon ylihinnoitellun jenkkien unelman naamariin, ja päivä jatkui töissä, jossa tämä (huom. korkean kofeiinipitoisuuden omaava) juoma ei osoittanut mitään piristäviä vaikutuksia. Kakkaa.

Loppukaneetti:

+ Pieni kätevä tölkki
- Maku
- Ravistus
- Sotkua
- Siivoa
- Ei piristä

Maku 1/5
Koostumus: vesi
Pirteä mieli 0/5
PS: Otin mä siitä hienon instagram-kuvankin (Eli rajattu neliöksi). Nyt tässäkin blogissa on hipsteriä.

Överisiistii.

Banaanijäätelö

Luonnollisen ruokavalion puolestapuhuja, ikuinen porkkanaritarimme ja ystävämme Dragofix, oli kertonut keksimästään jäätelöreseptistä jo kauan aikaa sitten. Vihdoin blogin innoittamana inspiroiduin testaamaan reseptiä. Dragofix vakuutti lopputuloksen maistuvan jäätelölle (vaikkei reseptiin kuulu yhtäkään jäätelöainetta) ja mikä parasta, se on tosi terveellinen.

4 banaania

Ainekset
banaani

Valmistus
Valmistusprosessi on yksinkertainen. Et tarvitse kuin yhden raaka-aineen, etkä edes jäätelökonetta.

1. Ota banaani
2. Kuori banaani
3. Laita banaani pakastimeen

Banaanit kipossa

Laitoin banaanit kippoon ja kipon pakastimeen.

Banaanit unohtuneena viikoksi pakastimeen

Otin banaanit viikon päästä pakastimesta ja etsin sopivan tarjoiluastian. Pakastusastiani oli tarjoiluastiaa suurempi, joten seuraavana ohjelmassa oli banaanien hienontaminen. Olin ostanut esilleasettelua varten mantelirouhetta.

Banaanijäätelö vs. haarukka 1-0

Valmis banaanijäätelö

Kuten kuvista voi päätellä, esilleasetteluprosessi oli odotettua haastavampi. Haarukan varren taipuessa uhkaavasti tyydyin heittämään banaanit sellaisenaan kippoon ja perään mantelirouheen. Rouhetta kannattaa käyttää säästelemättä, turha nimittäin kuvitellakkaan että mantelimurut pysyvät yksittäin vinon banaanin päällä.

Asiaan
Banaanijäätelön sulamisessa lusikoitavaksi ei kulunut kuin puoli tuntia. Siitä kohdasta siis, jota hakkasin haarukalla. Muu osa jäätelöstä oli edelleen kivikovaa. Syöminen itsessään oli melko haastavaa, banaanit nimittäin pyörivät kipossa ja mantelirouhe valui niiden alle.

Se osuus, mitä sain lusikalla irti jäätelöstä, maistui kuitenkin suhteellisen hyvälle. Banaani kun on oikeasti ihan hyvänmakuinen pötky, koostumus on lähinnä aika ällöttävä. Mietin, että muuttuuko banaani takaisin omaksi löllöksi itsekseen, jos annan sen sulaa ja lämmetä. En halunnut ottaa riskiä, joten improvisoin.

Voilà, banaanimehujää à la Tiina.

Banaanimehujää

Ei se kyllä jäätelöltä maistu - lähinnä kylmältä banaanilta, mutta kylmä banaani maistuu ilmeisesti ihan hyvältä. Kaikki banaanin ällöttävä lötköys on poissa, ja jäätelöä voi nuoleskella kuin aivan oikeaa mehujäätä. Hampaissa ja kielessä tuntuu mukavan kylmältä ja koska banaani ei sula ilmeisesti ihan litkuksi, eikä ainakaan yhtään niin nopeasti kuin normaali jäätelö (tai mehujää), tekemistäkin riittää ainakin tunniksi. 

Maku 4/5

Koostumus 4/5

Terveellisyys 5/5

Karrin Vuohenjuustoparsakaalipasta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kutunjuusto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Parsakaali
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pasta

Hörölömpsis teille lukijat! Pahoittelen pitkää taukoa arvosteluista, mutta nyt jatkuu taas samalla tutulla laadulla! Tällä kertaa Jesperin makunystyröiden vieraana on ystäväni Karrin loihtimaa vuohenjuustoparsakaalipastaa. Näimme tämän rakkaan ystäväni kanssa pitkästä aikaa, ja tottakai Karri halusi ystävällisyyttään valmistaa minulle ruokaa, kunhan minä maksan ainekset.
Kyseiseen mössöseokseen tarvitaan seuraavia aineksia:

Vuohenjuustoa (Meillä oli joku brogon beröö brushssudhäsdlol)
Parsakaalia
Pastaa
Kermaa
Hunajaa (?)
Voita
Oliiviöljyä
Paistinpannu
Lautanen
Suu
Ruoansulatusjärjestelmä

Pidemmittä löpinöittä, päästään itse ruoan valmistuksen pariin. En muista kaikkea, koska istuin koneella suuren osan ruoan valmistusajasta. Mutta kerron sen mitä tiedän.
Aluksi Karri pilkkoi parsakaalin pienemmiksi paloiksi, ja heivasi turhat mötkäleet helvettihin, joihin meidänkään raudanlujat hampaamme eivät pysty (tai sitten se vaan maistuu pahalle, ken tietää.)

Sitten Karri meni ja heitti oliiviöljyä pannulle, ja alkoi paistamaan toista leikattua puolikasta vuohenjuustokiekosta. Pannu piti kuulemma kuumentaa aluksi tarpeeksi kuumaksi, ettei käy fuckthisshit -reaktiota tai muuta vastaavaa.
Juusto ruskistettiin kauniin....no, ruskeaksi, ja pistettiin sivuun. Toinen puolikas jätetään raa'aksi, ja molemmat pilkotaan pieniksi paloiksi.

Tämän jälkeen Karri viskoi pannulle vissiin lisää öljyä, ja sekaan nuo aiemmin paloittelusurmatut parsakaaleiset. Niitä sitten kevyesti paistellaan siinä öljyssä (Voi kuulemma käyttää myös hunajaa) ja sekaan lorautetaan sitten hieman kermaa.
Siinä lillutellaan niitä vihanneksia aikansa, kunnes tulee liian iso nälkä.

Ja olihan meillä ne tanglenioineoti-pastatkin porisemassa, mutta jokainen rähmäkäpälähän nyt pastan osaa taikoa, eiksje?

Sitten kun kaikki ainesosat on paisteltu ja keitelty valmiiksi ja ihanan mahtaviksi, niin tehdään (Tai siis Karri tekee) se likainen työ, eli koko paska kulhoon ja sekoitetaan, että juusto sekoittuu ja tarttuu mm. kaikkeen.

Lopulta heitetään sekaan vielä parsakaalit, ja sitten annostellaan nätisti lautaselle.

Näinnikkää, ja sitten haarukka käteen ja mössöä suuhun!

Ensimmäinen makuelämys oli aivan tajuttoman upeemahtava! Parsakaali ja pasta sopivasti miedonsivat voimakaan vuohenjuuston makua, ja kaikki maustesörssöt toivat vielä oman säväyksensä tähän annokseen. Tääääydellistä!
Koostumuksen osalta pitää sanoa, että pasta ei ehkä ollut aivan parhaiten keitelty, mutta ei siinä ihmeemmin vikaa ollut. Juusto hieman tarttui kitalakeen ja näin, mutta koostumuskin oli erittäin mässytettävä. Kyllä kelpaa.
Oli kyllä mainio idea antaa Karrin kokkailla, sillä koko päivän kestänyt nälkä ja vitutus katosi kuin vuohenjuusto alpeille, ja hyvä mieli jäi!

Suosittelen tätä annosta kaikille kasvissyöjille tai juuston ystäville. Nopea ja helppo (ilmeisesti) valmistaa, ja halvoista raaka-aineista, varsinkin jos Jesperi maksaa.

Loppukaneetti:
+Maku
+Vuohenjuusto
+Nopea valmistaa
+Halpa
+Käy kasvissyöjillekin
+Karri

Maku 5/5
Koostumus 4,5/5
Hyvä mieli 5/5
Karri 6/5

Jauhoperunamuusipussi (Pirkka & Mummon)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Perunasose

No heippahei taas rakkaat lukijat ja te muut myös! Nyt on luvassa kauhean toiveruuhkan (2 kpl) saanut toivearvostelu, eli jauhoperunamuusi, eli pussimuusi, eli muusipussi,
Testissä on tällä kertaa tavallisesta poiketen kaksi eri merkkiä, jotta saadaan vähän jännitystä elämään. Punaisessa nurkkauksessa, ruutukuosissa, jokaisen lapsukaisen oma lemppari pullalimuviikkorahaautomaatti, tämä hempeä ikämuusi, Mummon potatismospulver!
Keltaisissa halpahallipöksyissä sinisessä nurkkauksessa, niksinikkari, Pirkka!

Eroa näiden mediaseksikkäiden pakkausten sisällössä ei juurikaan ole. Mummon muusissa on vähemmän proteiinia kuin Pirkan muusissa, mutta muuten aikalailla samaa tärkkelystahnaa molemmat tulevat olemaan valmiissa olomuodossaan.
Molempien muusien valmistukseen käytettiin 1 dl vettä ja 1 dl maitoa. Itse taikamuusipulveria oli 0,5 desilitraketta.

Pakkauksien kyljessä lukee että Pirkan muusissa menee valmistaa 5 minuuttia, mutta muusi oli (mukamas) syömäkunnossa parissa minuutissa, ja Mummon muusi suunnilleen minuutissa, vaikka pakkaus sanoi 2 minuuttia, tosin levy oli jo valmiiksi lämmennyt Mummon muusia valmistaessa.

Pirkka

Mummon

Valmistaminen oli tosiaan nopeampi prosessi kuin oletin, ja se toi myös skeptisyyttäni lisää esille näiden vatsantäyttöpommien mausta ja koostumuksesta. Kun koetin ennen maistamista sormella molempien muusien koostumusta pelkästään näppituntumalla, niin Pirkka muistutti lähinnä muovailuvahaa, sillä sormella painaessa, sormi upposi syvälle muusiin ja loi tasaisen lommon muusin pintaan, mutta sormeen ei jäänyt tahraakaan muusista. Ainakin Pirkka-muusin voi tipauttaa matolle, eikä tarvitse pelätä sotkua. Mummon muusi taasen näytti silmään vähän enemmän siltä äiteen tekemältä perunamokolta, ja tökätessä tarttui sormeenkin hieman muusia. (Täytyykin patentoida tuo sormitesti perunamuusien osalta).

Ja sitten maistamaan! Pirkka-muusi toi lähinnä koostumukseltaan mieleen edelleen sen muovailuvahan, ja jonkunasteisen selluloosan sekoituksen. En tiedä muuseista paljoa, mutta veikkaan ettei tuo ole se päämäärä mihin tähdätään muusien kanssa. Maku Pirkka-muusissa oli aika, noh...perunamainen. Jauhoperunamuusipussi-expertin ollessa läsnä, sain vinkin että lisätään sekoitusvaiheessa margariinia/voita muusin sekaan. Auttoihan se vähän makua, mutta silloinkin lähinnä vain tuntui että söisi hassuntuntuista laimeaa margariinia. Ei tätä gourmeta ole kyllä tarkoitettu sellaisenaan nautittavaksi. Ei se kyllä pahaakaan ollut.
Mummon muusi taasen tuotti pettymyksen, vaikka oli SormiTesti™:ssä niin menestynyt. Maku muistutti margariinista huolimatta jotain raa'an perunan ja itujen sekoitukselta, ja itse muusi tarttui vähemmän, mutta ilkeämmällä tavalla pitkin suun seinämiä. Mummo, you dissapoint me.

Halusin vielä lopuksi vertailla itse jauhojen väriä ja koostumusta. Alla kuva havainnollistamaan selitystäni.

Pirkka - Mummon

Pirkka-muusin jauho oli hieman hienompijakoista, ja selvästi vaaleampaa, kun taas Mummon muusi oli karheampaa ja huomattavasti värikylläisempää. Tuo Pirkka-muusijauhon hienous selittää varmaankin sen muovailuvaha-efektin. Siitä muuten hyvä vinkki halpaan, mutta ruman väriseen muovailuvahaan kaikille askartelijoille.

Suosittelen tätä "ruokaa" kaikille niille, jotka ovat jumiutuneet ajalle jolloin oli sota, tai maksettiin sotakorvauksia,  ja muuta ruokaa ei ollut kuin tämä maaperän oma mötkäle, peruna. Jos taas olet jollain tapaa viisas, niin suosittelen vaikka mielummin mitä vaan muuta. Oikeesti. _Mitä vaan_.

EDIT// Tätä tuotetta on muuten lähes mahdoton löytää kaupasta. Sitä on varmasti siellä, mutta naamioituneena kyllä. Vietin varmaan 45 minuuttia samoillen pitkin Citymarketin hyllyvälejä. Sitten luovuin ylpeydestäni ja kysyin. Auttoi.

Loppukaneetti

Pirkka:
- Muovailuvahamainen koostumus
- Valmistusaika valehtelee
- Tarttuu suuhun
+ Ei koostumuksen puolesta sotke
+ Enemmän proteiinia kuin Mummolla
+Omaa edes jotenkin siedettävän maun 

Maku: 2/5
Koostumus: 0/5
Hintalaatusuhde: ?/5 (en muistanut katsoa innoissani hintaa kaupassa)

Mummon:
- Koostumus syödessä
-  Maku kuin 3 viikkoa seisseestä kasvislaatikosta, jossa kasvaa ituja.
- Valmistusaika valehtelee
- Tarttuu vielä enemmän suuhun
- Proteiinia vähemmän
- En ymmärrä Mummon ilmettä pakkauksessa ( http://www.mummon.fi/datafiles/tuotekuvat/60/org_6046.jpg )
+ Näyttää hyvältä

Maku: 0/5
Koostumus: 1/5 (1 piste visuaalisesta hyvyydestä)
Hintalaatusuhde: ?/5 (sama kuin Pirkassa)
 

Rikun äitin hedelmäsalaatti

Muutama päivä sitten keskustelin irkissä tovereideni kanssa puurosta, josta inspiroituneena Riku innostui jakamaan lapsuuden traumojaan koskien äitin aamupuuroa, joka oli tehty veteen ja muutenkin ihan pahaa. Hän kertoi myös äitin jälkiruuasta; hedelmäsalaatista kylmillä makarooneilla.

:D

Mielenkiintoni heräsi ja pyysin saada kyseisen jälkiruuan reseptin.

.. :D

Raaka-aineet

Palasina

kinkku

suolakurkku

omena

makarooni

Kastike

kermaviili

sinappi

sitruunamehu

suola

sokeri

valkopippuri

Hedelmäsalaatti? Jälkiruoka? Hedelmäsalaatti? Selvä. 

Offtopic: joku fiksu joskus sanoi, että kokki saa aina juoda viiniä. No viiniä ei ollut, niin otin kaljan.

Kokin kalja

Omena, suolakurkku ja kinkku paloiteltuna. Makaroonit taustalla

Kastikkeen valmistus

Okei, vaikka raaka-aineetkin olivat melko mielenkiintoiset, tässä vaiheessa aloin kyseenalaistamaan omia arvioitani niiden määristä. Teen usein kermaviilikastiketta kalan kanssa, ja purkilliseen kermaviiliä noin teelusikallinen sitruunamehua on ihan passeli mitta.

Mausteet: sokeri, suola ja valkopippuri

Makaroonit

Makaroonien paloitteluun kyllästyin aika nopeasti ja laitoin loput sekaan kokonaisina.

Hedelmäsalaatin jäähdytys (huomaa porkkanafarmi)

Odotellessani puoliksi kauhusta kankeana (ja vielä puoliksi innostuneena) hedelmäsalaatin jäähtymistä kävin tupakalla, join kaljan loppuun, nautin kupin kahvia, söin pääruuan ja keksin mahdollisimman paljon tekemistä ennen jälkiruuan maistamista. Hyvien tapojen mukaan kaikki, mitä itse ottaa lautaselle, on syötävä. Harmikseni asun yksin, enkä tunne naapureita, joten minun oli pakko pelata varman päälle ja käyttää esilleasettelussa pienintä kaapista löytämääni kippoa, täyttäen sitä mahdollisimman vähän.

.. ei helvetti :D

Valmis hedelmäsalaatti kylmillä makarooneilla

Hedelmäsalaatti tuoksui lähinnä suolaiselta sitruunalta ja kermaviililtä. Tuijotellessani annostani mietin strategiaani päästä eroon tuosta oletettavasti elämäni kamalimmasta makujen farssista. Olen vahvasti samaa mieltä "kerran se vain kirpaisee" -ideologian kanssa ja aloin katua, että valitsin asetteluun pikkulusikan. Päätin kuitenkin rohkeasti ensin maistaa tuotostani kaikessa rauhassa, jonka jälkeen tekisin lopullisen päätöksen etenemistaktiikasta. 

Ensimmäisessä lusikallisessa maistui valkopippuri, sinappi ja sitruuna. Eikä oikeastaan mikään muu. Yritin valita lusikalliseen jokaista raaka-ainetta, mutta ilmeisesti vaivannäköni oli turhaa. En tiedä olinko jopa vahingossa pelastanut itseni läträämällä kastikkeeseen liikaa sitruunamehua ja sinappia. Tästä rohkaistuneena päätin kaaputtaa seuraavaan lusikalliseen mahdollisimman vähän kastiketta, että pääsisin maistelemaan todellisen hedelmäsalaatin saloja. 

Ehdottoman väärä valinta. Ei jestas, miten joku voi kuvitella suolakurkun, omenan ja kinkun sopivan millään tajunnan tasolla samalle lautaselle. Jos katkaravut tuntuvat ikäviltä suussa, tämä hedelmäsalaatti tuntuu sata kertaa pahemmalta. Liikaa erilaisia koostumuksia ja erilaisia (ja aivan liian vahvoja) makuja. Hyi helkkari. Yök yök yök. Kastikkeen kanssa jälkiruoka maistui valkopippurille ja ilman kastiketta kaikelle muulle kamalalle moskalle, mitä resepti piti sisällään. Strategia päätetty; äkkiä sotku alas, litra juotavaa päälle ja hermosauhuille.

Epilogi

Ensinnäkin, vaikka yritin taktikoida hedelmäsalaatin syömisen mahdollisimman kivuttomaksi, suunnitelmani epäonnistui. Jos joku hullu ja/tai masokisti jostain syystä haluaa kiduttaa itseään (tai muita) tällä karmaisevalla jälkiruualla, voin antaa muutaman vinkin:

1. Valitse isompi lusikka. Pienellä lusikalla kuvan säälittävää tirppua sai kauhoa ainakin viisi kertaa.

2. Pilko ne saakelin makaroonit. Et halua joutua pureskelemaan yhtään ylimääräistä makaroonia tämä saatanallinen soosi suussasi. 

3. Varaudu ämpärillä, vadilla tai syö jo valmiiksi saniteettitiloissa. Yökkäysrefleksi on taattu joka puraisulla ja vatsani kramppaa vieläkin, vaikka syömisestä on jo lähemmäs puoli tuntia.

4. Vähemmän valkopippuria ja sitruunaa. Jos haluat lievittää makujen ja koostumusten riitelyä, laita vaikka triplamäärä sitä hemmetin sinappia.

Toiseksi, lupaan tästedes olla nauramatta muiden traumoille. Aluksi resepti kuulosti sairaan hauskalta, jaa jälkiruokahedelmäsalaatti kylmällä makaroonilla, nyt kaduttaa. Pilkka osui omaan nilkkaan. Sympatiani Rikulle ja antipatiat äidille. Aivan kamalaa paskaa. En voi korostaa tätä tarpeeksi. Hyi helkkari.

Maku -∞/5

Koostumus 0/5

Paha mieli 5/5

Loput

Jos joku haluaa valmista hedelmäsalaattia, voin lähettää postissa. Tuskin pilaantumisriski ainakaan makua pahentaa. Hyi helvetti kertaa satamiljoonaa.